tiistai 13. lokakuuta 2015

Syyslomaviikon toinen päivä menossa... yritän epätoivon vimmalla opiskella oppimisesta (=etsiä vastauksia apukysymyksiin), ainoa asia minkä olen oppinut, että on olemassa hirmuinen määrä erilaisia termejä. Oppimistyylejäkin on kasapäin enkä saa niistä oikein mitään selvää.. selkein ja ymmärrettävin luokittelu löytyi heti ensimmäisenä; visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen oppiminen.

Visuaalisesti
  • luo kuvia ja muistaa kuvien avulla
  • sopii kuvat, miellekartat, kirjallinen materiaali
Auditiivisesti
  • kuuntelemalla
  • sopii luennot ja suulliset ohjeet, ääneen lukeminen
Kinesteettisesti
  • tekemällä
  • sopii fyysinen tekeminen, liikkuminen, vuorovaikutus, väittelyt, kilpailut
  • tarvitsee itse osallistumista
  • taktillinen oppija luetaan kinesteettisiin; oppii käsillä
Tämä oli kohtuullisen helppoa ja loogista, jopa aiemmin opittua, mutta kun asiaa penkoo lisää niin löytyy muitakin tyylejä... Kokemuksellisessa oppimisessa oppimistyylejä on neljä: osallistuja, tarkkailija, päättelijä ja toteuttaja. Osallistuja hankkiin kokemuksia, tarkkailija seuraa muiden tekemisiä ja prosessoi kokemuksia. Päättelijä oppii ajatusmalleja rakentamalla (ilmiselvästi insinöörit :)) ja toteuttaja oppii käytäntöön soveltamalla. Viimeinen oppimistyyli on ammatillisessa koulutuksessa arviointikriteereissä kiitettävän tason osaamista.
"Nykyään vallitseva käsitys ihmisestä perustuu pääasiassa humanistiseen psykologiaan, jossa ihminen nähdään aktiivisena, itseohjautuvana toimijana ja oppijana. Käsitys siitä, että ihminen on itseohjautuva vaikuttaa opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen".. 

Oma oppiminen on pitkälti auditiivinen tai ainakin nuorempana oli; tykkäsin luentomuotoisesta koulunkäynnistä. Tosin samalla tein pieniä muistiinpanoja.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Syyslomaviikon opiskelua... Ulkona paistaa aurinko ja mieli tekisi kuvan mukaiselle kävelylle ulos :)


Mutta pakerran ensimmäisen tehtävän parissa vielä hetken, jotta se saataisiin valmiiksi..

Opiskelijan kehitysvaiheiden huomioiminen opetuksessa

Valitulla ikäkaudella opetuksessa on huomioitava nuoren kehittyminen kohti aikuisuutta. Nuoret kykenevät muodostamaan omia mielipiteitä vaikkakin heijastelevat vielä paljon  vanhempiensa sekä kaveripiirinsä mielipiteitä ja ajattelua. Heitä on haastettava kehittämään omaa ajatteluaan edelleen sekä perustelemaan ajatuksiaan ja mielipiteitään. Olen huomannut työssäni nuorten ajattelun vielä melko musta-valkoiseksi. Tämä musta-valkoisuus hälvenee ammattikoulutuksen kolmen vuoden keston aikana paljon; viimeisen vuoden opiskelijat pystyvät jo huomattavasti moninaisempaan mielipiteiden ja ajattelun muodostukseen kuin ensimmäisen vuoden opiskelijat.


Ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat noin 16-vuotiaita, osa on tullut ammatilliseen koulutukseen kun arvosanat eivät ole riittäneet lukioon ja osalla on hyvinkin selvä tavoite valmistua ammattiin juuri valitsemallaan alalla. Osa nuorista ei selvästikään vielä tiedä mitä heistä tulee aikuisina eikä heidän tulevaisuuden suunnitelmansa ole vielä täsmentyneet. Havighurstin kehitysteorian sekä ihmisen psykologisen kehittymisen mukaan näin kuuluu ollakin. Kehitysteorioista kun vielä löytäisi vastauksen siihen miten nuoret saisi uskomaan, että kaikesta opitusta on hyötyä jossakin vaiheessa elämää.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Toisen lähijakson eka päivä tehtiin oppimispiirillä töitä tehtävän merkeissä Otsolassa. Puurtaminen tuotti tulosta ja saimme lähes valmiiksi kasvatus- ja kehityspsykologian tehtävän oppiminen eri ikäkausilla. Valitsimme tehtävän kohderyhmäksi nuoret/nuoret aikuiset, pohdintaa jäi vielä jokaiselle kotitehtäväksi..


Linkkejä:


Edellellä olevat linkit laitettiin talteen, osaa käytettiin tähän tehtävään ja osaa voi käyttää muissa tehtävissä sekä muutoinkin opiskeluun.

Toka lähijakso loppumaisillaan.. tänään opittu menetelmä "yhteistoiminnallinen oppiminen - kotiryhmä- asiantuntijaryhmätyöskentely". Tällä menetelmällä tehtiin katsaus erilaisiin oppimiskäsityksiin (behaviorismi, kongnitivismi, kokemuksellinen oppiminen, kontsruktivismi ja konnektivismi), olipas hyvä menetelmä - lopuksi päästiin vielä näyttelemään... :)