Huh huh, toinen lähijakso alkamassa huomenna ja oppimispiirin kanssa sovitut tehtävät lähes tekemättä.. Pitäisi tänä iltana vielä tutustua netissä erilaisiin ihmisen kehitysteorioihin, jotta saataisiin aikaiseksi jonkinlainen keskustelu asiasta. Kyllähän nämä asiat ovat todella mielenkiintoisia, kun vaan jotenkin löytäisi aikaa... Opiskelu työn ohessa on raskasta - olen sen kerran jo kokeillut (AMK tasolla). Halu kehittyä eteenpäin toimii jonkinlaisen motivaattorina.. tänäänkin keskustelin omien opiskelijoiden kanssa aiheesta elinikäisen oppimisen avaintaidot ammatillisessa perustutkinnossa. Hienosti he oivalsivat etteivät ko. arviointikohtaan liittyvät taidot ja tiedot tule koulusta vaan osa on opittava itse. Esimerkkinä he mainitsivat levon - opettajat eivät voi laittaa heitä nukkumaan vaan heidän on itse osattava levätä tarpeeksi jaksaakseen.

Kehitysteorioita vilkuillessani huomaan, että oman ryhmäni opiskelijat ovat Havinghurstin kehitysteorian mukaan myöhäisnuoruutta eläviä nuoria, sillä he ovat noin 16-vuotiaita ja teorian mukaan myöhäisnuoruusaikaa ovat ikävuodet 16-23. Tämän aikajakson jälkeen alkaa varhaisaikuisuus. Hm, tämähän alkaa oikeasti kiinnostaa :) - asiaa täytyy tutkia edelleen ja miettiä miten teoria kohtaa nykyisyyden kanssa kun sanotaan, että nykyisin lapset eivät saa olla lapsia ja nuoret eivät saa olla nuoria. Tai sitten sanotaan, että he aikuistuvat niin nopeasti..

Tähän kehitysvaiheeseen liittyy mm. vanhemmista itsenäistyminen, ammattiin valmistautuminen ja parisuhteeseen valmistautuminen. Nämä vaiheet kyllä näkyvät ammattikoulussa opiskelevissa nuorissa joskun jopa harmillisen paljon - tulee kirjallisia varoituksia ja jopa asuntolasta erottamisia kun pitäisikin itse vastata omista tekemistään ja tekemättä jättämisistään. Kotiin ei aina haluttaisi mennä viikonloppuisin ja vanhempiin ei saisi ottaa yhteyttä...

Sukellanpa tuohon tutkimustyöhön hetkeksi ennen niiiiiin tarpeellista fyysistä lepoa ;)